KESÄRETKI KANTA-HÄMEESEEN 13.8.2022

Pirkkala-seuran kesäretki suuntautui tällä kertaa Kanta-Hämeeseen: Riihimäelle ja Hämeenlinnan seudulle. Retkeläisiä oli 39 ja matkaa taitettiin mainiossa kesäsäässä. 
Kierroksemme alkoi Suomen Lasimuseosta, joka on alan valtakunnallinen vastuumuseo päätehtävänään esitellä lasin historiaa ja muotoilua. Lasimuseo tarjoaa historiallisen perusnäyttelyn lisäksi vaihtuvissa näyttelyissä mm. kansainvälisiä ja kotimaisia käyttö- ja taidelasin, lasitaiteen ja muotoilun huippuja.    Perehdyimme oppaan johdolla lasin yli 4000 vuotta vanhaan historiaan ja suomalaisen lasinvalmistuksen 300-vuotiseen perinteeseen.

Lasimuseo avattiin v. 1965 ja se asettui v. 1980 nykyiseen paikkaansa, joka oli alun perin turvejauhetehdas, myöhemmin Riihimäen Lasin Lasitehdas. Lasimuseon ensimmäiset näyttelyt suunnitteli akateemikko Tapio Virkkala. Museorakennuksessa on noin 1700 m2 näyttelytilaa. Nykyinen museokahvila on entinen lasitehtaan hevostalli. Vaihtuvien näyttelyiden sali oli lasitehtaan puhaltimo.  Näimme lasitehtaan vanhoja työtiloja, jotka on jätetty koneistuksineen ja muine varustuksineen sellaiseen kuntoon mitä ne olivat lasitehtaan toiminnan loppuessa. Kävijä saattoi hyvin kuvitella sen kuumuuden, joka vallitsi vaikkapa lasinpuhaltajien hytissä.

Siirryimme Hämeenlinnaan, missä lounastimme Kerhoravintola Seiskassa, joka toimii Suomen Kasarmien entisessä sotilaskodissa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kuten armeijassa on tapana sanoa. Lähettyvillä oli myös suuri kirpputori, jonka tarjontaan nopeimmat meistä ehtivät tutustumaan. Noutopöytä palveli meitä niin sujuvasti, että ehdimme rauhassa istahtaa ruuan jälkeen seurustelemaan pihalle lehtevien puiden katveeseen. Suositeltava paikka suuremmankin ryhmän laadukkaaseen ateriointiin. 

Ravittuina ja motivoituneina siirryimme Hämeenlinnan Taidemuseoon. Opastettu kohteemme oli museon Engel-rakennukseen koottu ”Meidän valintamme” näyttely, mihin teokset oli valinnut taidemuseon henkilökunta talon70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Näyttely esittelee teoksia eri aikakausilta: kultakauden helmistä aina 2000-luvulle, museon viimeisimpiin hankintoihin. Tutustuimme omatoimisesti museon Lohrmann-rakennukseen koottuun ”Elämän äärellä”-näyttelyyn, jonka ovat suunnitelleet Z-sukupolvea edustavat eli 15-20-vuotiaat nuoret.  

Seuraava kohteemme Hämeen linna on Kansallismuseon ylläpitämä muistomerkki. Se rakennettiin 1200-luvun lopulla. Ensimmäiset kirjalliset maininnat linnasta ovat vuodelta 1308. Linnan rakentaminen on jatkunut yli 700 vuotta ja muureissa näkyy merkkejä eri aikakausien tyyleistä. Kierroksellamme tutustuimme linnan rakenteisiin pohja- ja ensimmäisessä kerroksessa. Ylemmissä kerroksissa on pysyviä ja vaihtuvia näyttelyitä ja tiloja on mahdollisuus vuokrata. Kansallismuseon sivut kertovat monipuolisesti linnan historiasta ja nykypäivästä. 

Tutustuimme Linnanniemellä myös Vankilamuseoon. Museo sijaitsee entisen Hämeenlinnan lääninvankilan tiloissa ja se esittelee Suomen vankeinhoidon ja vankilaelämän historiaa. Rakennus oli valmistuttuaan 1871 Suomen ensimmäinen sellivankila. Vankeinhoito päättyi 15.3.1993, jolloin viimeiset vangit siirrettiin Kylmäkosken uuteen vankilaan . Tutustuimme vankilan pohjakerrokseen eli maakertaan, jonne uusi vanki ensimmäiseksi saapui joko ilmoittautuen itse, vankikuljetuksena toisesta vankilasta tai poliisin saattamana. Maakerrasta löytyvät vaatevarasto, siviilivaatevarasto, sauna, eristyssellit, matkaselli, pelkääjän selli ja kahlevarasto. Puistatuksia herättävä paikka.

Kotimatkalla pysähdyimme Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon, joka rakennettiin 1400-luvun lopulla ja on Hämeen vanhin kirkko. Kirkkosalin seiniä peittävät Suomen laajimmat ja alkuperäisimmät seinämaalaukset, jotka ovat 1510-luvulta. Kirkko on jumalanpalveluskäytössä Juhannuksesta elokuun loppuun. Pirkkalassa syntynyt Anneli Kanto on elävöittänyt maalauksia 2021 julkaistussa kirjassaan ”Rottien Pyhimys”. Kirkkoa, sen maalauksia ja muuta taidetta esitteli mukaansa tempaavasti oppaamme Vilppu Vuori, joka lopetti osuutensa vanhoilla soittimilla esittämiinsä hienoihin sävelmiin. Moni retkeläinen lähti kotiin ”Rottien Pyhimys” kirja kainalossaan.

Kotimatkamme sujui moottoritietä joutuisasti ja Pirkkalassa olimme klo 19 jälkeen monta kokemusta rikkaampina. Ajallisesti lyhyt Pirkkala-seuran kesäretkeksi, kun alta kellonympäryksen selvittiin. Sää suosi, mutta maasto ja liikuntaesteet olivat osin haastavia, mutta se kuuluu lähes aina historiallisten kohteiden ominaisuuksiin. Kiitokset kaikille matkaseurasta. Kiitokset autonkuljettajallemme Valtolle: hyvin selvisimme ison bussimme kanssa. Erityiskiitos Oravasaaren Pentille, jonka kamerasta kaikki retkemme kuvat ovat peräisin. Ehkäpä nähdään myös ensi kesänä.

Matkaterveisin
Matti