Vuoden 2015 kesäretki

KESÄRETKI KULTARANTAAN JA SEILIN SAARELLE 15.8.2015

Pirkkala-seuran 27. kesäretken kohteena oli Naantalin Kultaranta, Rymättylä ja Seilin saari Pienen Rengastien varrella.  Pirkanmaan Tilausliikenteen 70-paikkainen, 15-metrinen superbussi oli Pelamon Jorman luotsaamana klo 7.30, täsmälleen aikataulussaan,  Suupalla valmiina lähtöön kohti Naantalia. Pari pysähdystä Naistenmatkantiellä ja jaloittelutauko Aurassa ja olimme perillä.  Naantalin Matkailun opaskaksikko Eija ja Leena ottivat meidät huostaansa johdattaen ensimmäiseen kohteeseemme.

Luonnonmaan sillalla totesimme, että Kultarannan isäntä Sauli oli kotona, koska presidentin lippu liehui ylväänä tangossa.  Kaarroimme Kultarantaan ja portti 15 hehtaarin puutarhaan avautui. Oppaamme kertoivat meille Kultarannan synnystä ja päätymisestä presidentin kesäasunnoksi.  Kultarannan maa-alueet osti liikemies Alfred Kordelin v.1906 pakkohuutokaupasta ja rakennutti sinne 1914-1916 graniittilinnan omaksi kesähuvilakseen ja sen ympärille upean puutarhan. Rakennukset suunnitteli arkkitehti Lars Sonck ja puiston Helsingin ensimmäinen kaupunginpuutarhuri Svante Olsson ja poikansa puutarha-arkkitehti Paul Olsson. Alfred Kordelin sai surmansa  Mommilan kahakassa marraskuussa 1917. Kultaranta päätyi v. 1922 erinäisten vaiheiden jälkeen valtion omistukseen presidentin kesäasunnoksi.

Kultarannan puutarha jakaantuu metsäpuistoon sekä hyöty- ja muotopuutarhaan, johon tutustuimme. Se on 16 hehtaarin suuruinen ja käsittää 7500 ruusua, lajikkeina mm. ”Tellervo”,” Presidentti Kekkonen” ja ”Tarja Halonen”. Puutarhan muita osia ovat punatarha, sinitarha, pergola, huvimajat, vesialtaat ja kuusiaitojen reunustamat ”diplomaattikäytävät”.  Olimme puutarhassa aikana, jolloin ruusut ja  muut kukat ovat kauneimmillaan. Puiston upea yksityiskohta  on 220 metriä pitkä lehmuskäytävä, mitä pitkin talon arvovieraat saapuvat. Yhteinen harmimme oli, ettemme nähneet vilaustakaan talon isännästä.                                 Googlaa netistä Kultaranta ja kuvahaku, niin pääset ihastelemaan.

Kultarannasta jatkoimme Rymättylään lounastamaan.  Pysähdyimme Poikon kylään, jonka entisessä kansakoulussa on ollut ravintola Pohjakulma vuodesta 1980 lähtien.  Talon emäntä oli meitä portailla vastassa ja kertoi paikan historiasta. Kuulimme myös, että ravintola valmistaa kaiken mahdollisen omassa keittiössä perinteisin reseptein, läheltä hankituista raaka-aineista.  Ruokailuun liittyvien erityistarpeiden kyselyn jälkeen pääsimme testaamaan talon antimia, jotka laadukkaiksi havaitsimme. Että osasikin yön yli haudutettu naudan rinta olla mureaa ja maukasta kaikesta muusta puhumattakaan.  Matkalaisten mukaan tarttui monta talon saaristolaislimppua ja muita herkkuja kotiin vietäväksi.

Ohitimme Rymättylän  kirkonkylän ja jatkoimme silliperinteistään tuttuun Röölään ja edelleen Airismaalle ja    Hämmärönsalmen lossilla Aaslaan. Pieni lossi kulki 305 metrin reittiään hieman kallellaan jumbobussimme painosta, mutta rantaan selvisimme. Viimeinen etappimme Hangan satamaan kulki kapeita saaristoteitä.  Vastaantulijoita ei onneksi ollut ja saatoimme huokaista helpotuksesta, kun näimme Seilin saareen liikennöivän m/s Östernin Hangan laiturissa. Lähtöaikaankin oli vielä 2 minuuttia.

Seilillä on synkkä historia. Saarella toimi leprasairaala vuodesta 1619 vuoteen 1785, jolloin viimeinen spitaalinen kuoli. Seiliin sijoitettiin tämän jälkeen mielisairaita, mitä varten rakennettiin suuria kivirakennuksia.  Sairaalassa oli sen loppuvaiheissa vain naispotilaita, joista viimeinen siirrettiin pois v. 1962. Saarelle määrätyllä ei yleensä ollut toivoa pois pääsystä.  Tärkein hoitomuoto oli työ saaren maatilalla ja tärkeää oli myös paloviina, jota saarella valmistettiin.  Ehkäpä sanonta ”olla seilissä” perustuu tähän. Emme päässeet sisään sairaalarakennuksiin jotka ovat Turun yliopiston saaristomeren tutkimuslaitoksen käytössä

Saaren v. 1733 valmistunut puukirkko on suosittu vihkikirkko ja siellä on kesäisin kolme jumalanpalvelusta . Kirkko on pelkistetty. Hirsiseinillä on hyvin vähän koristeita. Sen erikoisuus on korkealla aidalla eristetty spitaalisille rakennettu osa, jolla on myös oma sisäänkäynti.  Kirkkopihan toisella puolella oleva kellotapuli on myös erikoinen. Vierailimme kirkon takana olevalla hautausmaalla, johon on haudattu saarella kuolleita mielisairaita sekä saaren omia asukkaita.  Saarella kuolleet spitaaliset haudattiin omalle asuinsaarelleen, joka on maan kohoamisen johdosta nyt osa isoa Seilin saarta

Tietoa  Seilistä löytyy esim. osoitteesta http://retkipaikka.fi/vapaa/seilin-saari-parainen/  Sairaalahistoriaa on osoitteessa  http://seilinmuseokirkko.blogspot.fi/2013/07/vaivaisista-houruihin-ja-mielisairaiksi.html

Mielenkiintoisen saarikierroksen jälkeen tuttu m/s Östern kuljetti meidät hienossa kesäsäässä takaisin Hankaan, mistä jatkoimme tuloreittiämme Naantaliin. Hyvästelimme mainiot oppaamme Eijan ja Leenan, jolta terveiset synnyinkylään Lempäälän Nurmiin.  Auran ABC:n pysähdyksen jälkeen matkamme sujui nopeasti. Suupalla olimme hieman aikataulustamme myöhässä  klo 20.30.

Retkemme sujui mukavissa ja leppoisissa merkeissä. Sää suosi meitä ja ohjelmamme toteutui  sovittujen aikataulujemme mukaisesti. Kiitokset kuuluvat meille kaikille.  Kiitos meitä taidolla ja maltilla isoja väyliä ja kapeitakin saaristoteitä luotsanneelle autonkuljettajallemme Jorma Pelamolle ja Pirkanmaan Liikenteelle. Erityiskiitos Naantalin Matkailulle hyvästä palvelupaketista, jota  käytännössä toteuttivat kanssamme oppaat Leena Kortesalo ja Eija Räsänen. Heillä oli hieman ahtaat olot täpötäydessä bussissamme, mutta selvisimme kunnialla Kiitos retkellämme kameransa kanssa häärineelle Veikko Hahmolle. Hänen otoksistaan osa on liitetty tähän matkakertomukseen.

Ehkäpä tapaamme Pirkkala-seuran yhteisen matkailun merkeissä myös ensi kesänä. Jos sinulla on jo nyt mielessäsi hyvä päivämatkan kohde, kerro se oheisella linkillä.

Matkaterveisin                                                     

Matti