Vuoden 2014 kesäretki

KESÄRETKI KYLMÄPIHLAJAAN JA KUUSKAJASKARILLE 16.8.2014

Pirkkala-seuran kesäretki suuntautui tällä kertaa merelliselle Raumalle eli Kylmäpihlajaan ja Kuuskajaskarille Täysi bussilastillinen innokkaita matkalaisia kiisi aamukahdeksan jälkeen kohti määränpäätä. Turha oli mainion kuljettajamme Tarmon huoli, ettemme ehtisi satamaan ajoissa. Hieman olivat Rauman Poroholman lomakeskuksen väylät kapeita 13 metriä pitkälle ja 4 metriä korkealle menopelilllemme.  Aika tarkkaa touhua, kun laivamme irtautui laiturista 2 minuuttia yli ennakkoon suunnitellun lähtöajan.

Meitä kiidätti 10 km:n päässä olevalle Kylmäpihlajan majakkasaarelle M/V Apollonia, 60-paikkainen tyylikäs alumiinialus. Vauhtimme oli sopivaa, siitä piti huolen laivan kaksi 20-sylinteristä moottoria, teholtaan yhteensä 780 hevosvoimaa. Merisää oli mainio ja osa meistä nautti auringosta ja tuulesta kannella, osalle salonki tuntui mukavimmalta matkustuspaikalta.

Kylmäpihlajan majakka oli viimeinen Suomen rannikolle rakennettu miehitetty majakka ja se otettiin käyttöön v. 1953. Sen yhteydessä oli myös luotsiasema. Vuosien saatossa majakka automatisoitiin ja jäi kokonaan pois käytöstä ja luotsit siirtyivät mantereelle. Rakennuksista tehtiin sittemmin kesähotelli.  Merestä 1200-1300-luvuilla noussut saari kohoaa edelleen 6 mm. vuodessa. 9 hehtaarin suuruisen saaren korkein maastokohta on nyt 4,5 metriä.

Majakkasaarella nautittujen tervetulokahvien jälkeen meillä oli mahdollisuus tutustua itse majakkaan ja halukkaat saivat kiivetä majakkatornin 104 porrasaskelmaa ja 31 metriä ihailemaan merituulen tuivertaessa sieltä avautuvia upeita maisemia. Paikallisopas kertoi meille majakkasaaren historiasta ja vierailimme myös pienessä majakkakirkossa, jonne on sijoitettu v. 1964 uponneen Kuuskajaskarin yhteysveneen lippu. Tämä traaginen onnettomuus Rauman satamassa vaati 28 uhria. Kirkko on nykyisin suosittu vihkikirkko. Tutustuimme myös seudun 1. maailmansodan aikana uponneista hylyistä nostettujen esineiden näyttelyyn,

Kylmäpihlajan saarta hallitsevat sileät kalliot painanteineen ja uurteineen.  V. 2001 tehdyssä luontoselvityksessä saarelta löydettiin yli 160 kasvia ja lähes 30 pesivää lintua. Tyrni kasvaa rehevänä ja ruoholaukkaa/-sipulia löytyy runsaasti saariston tapaan. Kallioita hallitsevat äänekkäinä ja äreinä lapintiirat, joista ei nyt saatu havaintoja, koska ne olivat juuri aloittaneet ennätyspitkän muuttomatkansa Etelämannerta ympäröiville merialueille.

Kylmäpihlajasta matkamme jatkui Kuuskajaskarille, missä vuosina 1939-1999 toimi Turun Rannikkotykistö- rykmentin alainen varuskunta. Saaren omistaa nyt Kylmäpihlajan tapaan Rauman kaupunki.  Saari on kooltaan 27 hehtaaria ja siellä on runsaasti armeijan aikaisia rakennuksia. Kantahenkilökunnan rivitalot ovat nyt kesäisin lomakäytössä. Saaren rakennukset on inventoitu.

Lounastimme Kylmäpihlajan Kasarmin salissa maittavalla menulla ”Saariston pidot”.  Tutustuimme ennen mantereelle paluutamme saareen kohteinamme mm. kivinäyttely ja edellä mainitun veneonnettomuuden muistonäyttely.  Sokerina pohjalla meillä oli mahdollisuus seurata saluutti- eli kunnialaukauksen ampumista saaren toimivalla kaliiperiltaan 152-millisellä merikanuunalla.

Tykin laukaisu ei ole saarella jokapäiväistä ja se tapahtui tänä kesänä nyt toista kertaa Insinööriupseeriliiton kesäpäivien kunniaksi. Myös muut saarella olleet saivat tapahtumaan osallistua.  Laukaisua edelsivät tykkimestari Iiro Hyrskyn seikkaperäiset selostukset tykistä sekä laukauksen teknisestä toteuttamisesta. Tulikomentojen jälkeinen jysäys oli varsin juhlallinen ja kaikille jaetut korvatulpat tarpeen.

Laivamatka Rauman Poroholmaan sujui nopeasti ja jatkoimme Huittisten Wanhaan Pappilaan, missä tankkasimme vielä kahvilla ja teellä kera mainioiden suolaisten ja makeiden palojen. Ihailimme vehreää ympäristöä Loimijoen rannassa ja tutustuimme taloon ja ulkorakennuksissa olleeseen taidenäyttelyyn. Automme ovet aukenivat vasta sitten kun retkeläiset oli saatu yhteiskuvaan. Pirkkalassa olimme aikataulumme mukaisesti klo 19.30.

Matkavastaavan näkökulmasta retkemme sujui varsin mukavissa ja leppoisissa merkeissä.  Sää suosi meitä ja kaikki tapahtui niin kuin olimme suunnitelleet. Kiitokset kuuluvat meille kaikille. Kiitos meitä maltilla ja taidolla luotsanneelle autonkuljettajallemme Tarmo Lehtoselle ja hänen kauttaan Tilausliikenne A. Arvelalle.  Kiitos myös retkemme valokuvin ikuistaneelle Pentti Oravasaarelle, jonka kuvat ovat nähtävissä alla olevassa kuva-albumissa. Erityiskiitos vielä Pirkkala-seuran hallituksen jäsen Mirja Lähteenmaalle, jonka idean pohjalta matkakohteemme oli merellinen Rauma.

Ehkäpä tapaamme samoissa merkeissä myös ensi kesänä. Jos sinulla on mielessäsi hyvä matkakohde, kerro se oheisella linkillä

Matkaterveisin

Matti