Vähäjärvi
Sanan Vähäjärvi alkuosa vähä tarkoittaa kielellisesti jotakin pientä tai vähäistä jolla ei ole suurta merkitystä. Eräässä perheessä sanottiin nuorinta pikkupoikaa” vähäpojaksi”. Poika oli syntynyt ns. iltajunassa, monta vuotta vanhempien veljiensä jälkeen.
Vähäjärveä ei voi kuitenkaan siinä mielessä vähätellä, että se olisi merkitykseltään mitätön tai vähäinen. Pinta-alaltaan se on pieni, mutta nykytilassaan hoidettuna se on yhäti taajenevan asutuksen keskellä harvinainen, kaunis, silmiä ja ajatuksia rauhoittava luontokohde. Monessakaan kaupunkimaisessa ympäristössä sellaista ei ole.
Vähäjärven ympärikierroksella on kaunista katseltavaa etenkin kesäisin. Kalastus järvellä on luvanvaraista, mutta onkiminen on sentään sallittua. Järvi kannattaa kiertää iltavalaistuksen aikaan, sillä asutuksen valojen leikki järven pinnalla on ihastuttava näky. Kovina pakkastalvina jäälle ajetaan luistinrata.
Kulkuväylän reunalle on sijoitettu useita eri taiteilijoiden taideteoksia, jotka kaikki ovat syntyneet täällä kansainvälisten Pirkkala Sculpture veistostapahtumien yhteydessä.
Vähäjärvi on luultavasti syntynyt pian jääkauden päättymisen jälkeen. Maan kallioperään syntynyt suuri halkeama on silloin jäänyt täyteen vettä. Ehkä maan kohoaminen valtavan mannerjäätikön sulettua on sen aiheuttanut. Koko Pirkkalahan on ollut jääkauden päättymisen jälkeen veden peitossa ainakin satoja, ehkä tuhannenkin vuotta. Siihen tapaanhan useimmat Suomen pikkuiärvet ovat syntyneet. Nykyisin järven keskisyvyys on hiukan alle kaksi metriä mutta alkuvaiheessa syvyyttä on voinut olla muutama metri enemmän. Pohjaan kertynyt sedimenttikerros on vuosituhansien aikana saattanut nostaa pohjaa huomattavasti. Mainittakoon, että Pyhäjärven keskisyvyys on viisi ja puoli metriä.
Muutama vuosikymmen sitten Vähäjärvi oli maanviljelyksen ja asutuksen seurauksena pahasti rehevöitynyt, vesi oli sameaa ja happiköyhää ja valtavat lintuparvet asuttivat rantoja. (Valokuva 1970-luvulta). Sen rantapensaikoissa ja kelluvilla turvelautoilla pesi monia lokki- ja sorsalintulajeja. Kesäöinä lauloi satakieli ja luhtahuitti ja äänteli härkälintu. Monet muuttolinnut pitivät järveä turvallisena lepopaikkana. Lokkilinnuista harvinainen pikkulokki tavattiin usein, mutta yleisin, naurulokki valtasi lähes kaikki pesäpaikat.
Enimmillään järven mättäiköllä pesi 1200 lokiparia. Syy niiden viihtymiseen oli hyvä ravintotilanne. Järvi yksistään ei niin isoa lintumäärää elättänyt. 1960-luvun aikaisesta ympäristöajattelusta, tai pikemminkin ajattelemattomuudesta kertovat valokuvat Vähäjärven Kurikan puoleisen rannan tuntuman epävirallisesta kaatopaikasta. Lokkiyhdyskunta sai ruokansa pitkälti näiltä apajilta. Onneksemme seuraavina vuosikymmeninä alettiin lähiympäristöistä huolehtia paremmin.
Sittemmin järveä on kunnan toimesta hoidettu mm. ruoppaamalla ja hapettamalla. Pohjapadolla on säännöstelty veden virtausta Pyhäojaan. Nykyisin veden laatu on hyvää, joskin hiukan tummaa, johtuen valuma-alueen maan laadusta. Myös kalakanta on selvästi runsastunut. Jotenkin hämmästyttävä on se tieto, että vähäjärven pinta on noin kuusitoista metriä Pyhäjärven pintaa korkeammalla. Niin ei uskoisi olevan kun katselee Pyhäjärveen laskevan Pyhäojan virtausta. Lasku näyttää olevan erittäin vähäistä.
Nykyisin järven linnuista enemmistönä ovat sorsalinnut, joiden mieluisin ja syksyn myöhäisin oleskelupaikka on Pyhäjoen virtaava alkukohta. Toki järven rannoilla ja sen ainoalla saarella vieläkin lintuja tapaa, mutta harvinaisuudet ovat kadonneet ja tietenkin se lokkien armeija. Viimeksi järveä kunnostettiin poistamalla toinen saari, se joka liikkui paikasta toiseen, joskus muutamassa päivässä järven päästä toiseen. Se sai huomiota pitäjän ulkopuolellakin, sitä käytiin ihmettelemässä. Saari eli. Elävä saari oli pelottava, se piti poistaa.
Ollikantien alkupään kerrostalot ilmestyivät maisemaan vuoden 1978 jälkeen Routamaan perheen luovuttua Ollikka-nimisen maatilan hoidosta. Kuvaparissa Ollikantietä ennen ja jälkeen.
