PIRKKALAN PIRSSIT JA LINJALIIKENNE
Pirkkalan taksiasema on hypännyt Suupantien yli moneen kertaan. Taksien taukotila oli aluksi vaatimaton "työmaakoppi". Sen jälkeen se on sijainnut Suupankujan kerrostalon (ns. senioritalon) alakerrassa ja tien toisella puolen Suupankuja 2 korttelissa ja Suupantien. Noin 1970-luvun puolivälissä asema siirtyi hetkeksi nykyisen K Supermarket Pirkanpojan kohdalle (valokuva). Tässä rakennuksessa oli jo mukavuuksiakin ja talon toisessa päädyssä oli "Mäkisen kioski" eli Parilla-kioski.
Pirkkalaisia taksiautoja oli 1970-luvun alussa seitsemän. Vuonna 2010 myönnettyjä taksilupia oli jo 21, joista 3 invatakseille. Autoilija Yrjö Höök kertoo Pirkkalainen –lehdessä 1968 tästä vaiheesta seuraavasti:
”Tähän johonkin me se taksipaikka saadaan, kunhan kunnanjohtaja ehtii sen osoittaa. Vahinko vain, että me kaikki ei olla tässä mukana. Ketola ja minä nyt aluksi alamme päivystää tässä. Puhelinkin on jo maksettu. - - - Ehkä tämä hiukan helpottaa asiakkaitakin, ne kun joskus soittelee illalla ja pyytelee anteeksi että vaivataan. ”
Tuon ajan tieolot olivat edelleen varsin haastavat. Linja-autoliikennöitsijä Antti Suojärvi kertoi samassa jutussa ”Harvaa on Pirkkalan liikenne”, Pirkkalainen –lehdessä 1968:
”Tänne pitäisi saada heti alkuun noin kuusi kilometriä pikitietä, olen sen monasti laskenut. Kyllä se alkuun riittäisi. Autot ovat kovilla varsinkin näin syksyllä. Joka päivä ne joudutaan pesemään sisältä ja ulkoa, pestäämpä joskus parikin kertaa päivässä.”
”Ovat nämä pirkkalaiset mukavaa väkeä matkustajina, kyllä ne joskus ovat vihaisia olleet, mutta ovat jo rauhoittuneet. Pitäisi ensin rakentaa kunnon tiet ja sitten vasta asutus, nyt kun se tahtoo olla päinvastoin.”
”Kyöstin ja Lepomoision suunta on kyllä vähän jäänyt mottiin, mutta se paranee varmasti pian kunhan saamme linjan sinne avatuksi. Eivät ne ihmiset aina käsitä, että ei sinne ajamaan pääse isolla, sellaisella 12 metriä pitkällä linja-autolla, ennenkuin ne tiet on saatu kuntoon. Olihan niissä vanhemmissa autoissa kapeat käytävät, mutta kun lait ja asetukset ovat rajoittaneet. - - - Eihän sitä aina huomaa kuinka itsekunkin peräpää tässä levenee iän mukana.”
Alkuun - ja osin edelleenkin - kyytejä tilattiin Pirkkalassa soittamalla suoraan kuljettajille, kaikkina kellonaikoina. Vuonna 1968 autoilijat Toiva ja Pajunen ilmoittivat hankkineensa radiopuhelimet ja yhteisen keskusnumeron. Ns. ulataksi järjestelmä tuli Suomeen 1953 ja Pirkkalaan 1972. Tällöin niihin taksiautoihin, joissa oli radiopuhelin välitettiin kyydit keskuksen kautta. Viesti kulki suljettua radioverkkoa eli ULA-verkkoa pitkin. Asiakas sai nopeammin kyydin ja taksiautoilijoilta väheni hukka-ajo ja turha odottelu.
