Kurikan alueen historia
Suupan ja Kurikan välistä löytyy Huhtakannontie. Huhtakanto-nimi on peräisin kaskeamisen ajalta, jolloin seudulla on kaskea kaadettu. Huhta eli huhti kaadettiin”kantoon” kuusimetsästä varhain keväällä. Siitä nimi huhtikuu ja Huhtakanto. Kun kaadetut puut olivat kuivia, usein vasta runsaan vuoden kuluttua, kaski poltettiin ja kylvettiin. Siitä saatiin vain yksi sato, sillä maan pintaa myötäilevät kuusten juuret estivät viljelyn. Huhta kasvoi karjalle heinää kunnes kannot lahoivat ja viljely voi alkaa tai kaskimetsä kasvaa uudelleen.
Kullaankukkulan ja Kurikan asuntoalueet on rakennettu Suupanmäeltä muuttaneen Kurikan tilan maille. Kurikan tilan rakennukset on kaikki jo purettu. Naistenmatkan ja Haikan kylien välissä oli rakentamaton luonnonkaunis harju, jota kutsuttiin Kullankukkulaksi. Tarinan mukaan se oli saanut nimensä rakastavaisten suosimana kohtauspaikkana. Nykyiseen kadunnimeen paikka on muuntunut muotoon Kullaantie.
Kurikantien varrella on rivi harvinaisia ja erityislaatuisia Pirkkalankoivuja.
Vähäjärven rannan tuntumasta löytyy Vuorenhaantie ja Vähäjärven ja Kurikan asuinalueiden välistä Vuorenhaka niminen luonnonalue. Vuorenhakaan kuuluvat seudun korkein kallio, sen ympärillä ja päällä oleva metsä, jossa on iso, erikoisen muotoinen mänty, sekä kallionaluslehto, joka on kolopuupesijöiden esiintymisaluetta. Siellä on paikoin lähes pystysuoraa kallioseinämää. Kalliopinnassa esiintyy monia varjoa suosivia kasveja, joita ei lähiseudulla esiinny.
Legendan mukaan tällä alueella, lähellä Vähä-Naistenjärveä on muinoin sijainnut linnakivi Linnavuorella. Linnakivi on toistaiseksi olemassa vain tarinoissa - vielä sitä ei ole löydetty. Linnakiven arvellaan olleen paikallinen suojapaikka, ei varsinainen muinaislinnoitus. Nyt Kurikkaan on rakenteilla Linnakivi-niminen asuinkortteli.
Metsäinen ja soistunut korpi on muinoin koettu mystisenä ja pelottavanakin. Vanhemmissa kartoissa on Kurikan Prunnintien kohdalla sijainnut Manalan prunni - niminen paikka, jossa on kerrottu vainajien henkien asustavan. Prunni tarkoittaa (murrealueittain vaihdellen) joko kaivoa, vesikuoppaa tai pientä ojaa. Vanhassa isojakokartassa on näillä seuduille merkitty nimi Valhala. Muinaisen Skandinaavisen tarun mukaan se on kuolleiden sotilaiden asuinpaikka, jossa he viettävät öisin hurjia juhliaan, ja siellä tiedetään paikallisten naistenkin joskus vierailleen.